Kaksi tärkeää tehtävää nuoren kesään

Meillä suomalaisilla kesään liittyy aina valtava määrä odotuksia. Sään toivotaan hellivän, vesien olevan lämpimiä ja jäätelön maistuvan juuri niin hyvälle kuin aina. Pakollisuuden ja vastuunkin toivotaan helpottavan, kun koulumaailma on tauolla ja työelämässäkin päästään hyvin ansaitulle lomalle. Silti kesäaika on monelle erityisen tärkeä aika tulevien työvuosien kannalta. Kesätöissä nuori pääsee kokeilemaan ehkä jopa ensimmäistä kertaa siipiään.

Nuoria tässä Ohjaamolla kevään ja kesän aikana kuunnelleena, olen huomannut kesän aiheuttaneen kovasti mietintää. Nauttiako lomasta vai ollako töissä, ettei kukaan vain ajattele, että on laiska? Aikuiset nuorten ympärillä patistavat loputtomasti ottamaan työelämän haltuun ja usein nuoren oma mieli hiipii enemmän rannoille ja kuumille kaduille.

Kesältä kaivataan valtavasti auringon hellimää letkeää aikaa ja ystävien kanssa hengailua, mikä nuoren elämän kannalta onkin äärettömän tärkeää. Someen hukkuvan nuorison kokoontuminen yhteen on sitä parhainta vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden opettelua. Ihmisten kohtaamista live-elämässä pitäisi arvostaa valtavasti. Älkää siis aliarvioiko hetkeäkään nuorten kokoontumista kesäisin kohtaamaan, siinä harjoitellaan elämäntaitoja sen syvässä ytimessä.

Mutta ne tehtävät. Kesän tärkein tehtävä on opetella lepoa. Ajatuksien nollaus, hetkistä nauttiminen ja voimien kerääminen. Sitä kaipaamme jokainen pitkän talvikauden jälkeen. Opiskeluaika on aikatauluilla, säännöillä sekä vastuilla kuorrutettua, joten sille tarvitaan vastapainoa. Kukaan nuori ei ole laiska, jos kesältä kaipaa lomaa. Ihmisen on oman hyvinvoinnin kannalta opeteltava ottamaan suoritusvapaata ja vastuutonta aikaa. On opeteltava karsimaan kaikesta pakollisesta ja myös löydettävä niitä asioita, mistä nauttii ja mitkä auttavat jaksamaan. Tulevaisuuden työelämä näyttää repaleiselta, hektiseltä ja siellä on suorastaa välttämätöntä olla aktiivinen ja tehokas. Jos sen lisäksi ei opettele vapaa-ajan merkitystä, on luvassa oletettavasti jossain kohtaa uupumista. Surullisena kuuntelen työelämän paineissa kamppailevia nuoria aikuisia, jotka kokevat työuupumuksen jo pian ennen kuin työelämä on oikeastaan edes päässyt vauhtiin. Jaksamisen kanssa merkityksellistä ei useinkaan ole kuorman määrä, vaan vastapainoksi saadun levon, luppoajan ja voimaantumisen määrä.  Joten nuorelle kesän tärkeimpiä tehtäviä on opetella nollauksen ja vastuuttoman ajan ottamisen opettelua ja siitä nauttimista, ilman syyllisyyttä. Eikä tuo taito ole meille aikuisellekaan mikään huono asia opetella, kovin paljon kun tunnumme lomillamme suorittavan.  

Toinen tehtävä on saada alkuun ja vauhtiin nuoren omaa urapolkua. Kesätyökokemukset siivittävät eteenpäin rikastaen kokemuksilla siitä, missä olemme hyviä. Positiiviset kokemukset, onnistumisen ilo ja taitojen karttuminen ovat tärkeitä tekijöitä rakennettaessa minäpystyvyyttä. Samaa itsensä rakentamista tapahtuu, vaikka kesätyö ei olekaan se tulevaisuuden unelmaduuni ja kokemuksia karttuu epäonnistumisistakin. Jotkut asiat eivät aina mene pulkkaan ja kaikki työ ei ole aina oma juttu, mutta silti kaikesta voi oppia. Jos ei mitään tee koskaan, ei mitään opikaan. Jos ei kokeile mahdollisimman paljon kaikkea, ei löydä niitä asioita mitkä oikeasti kiinnostavat.

Työelämätaidoista ihmisten kohtaaminen, kohteliaisuussäännöt, työaikojen kunnioitus ja ohjeiden noudattaminen ovat ensimmäisessä kesätyössä haltuun otettavia asioita. Koulumaailmasta siirrytään elämään, jossa omasta tekemisestä maksetaan ja jossa edustetaan jokaisessa tilanteessa työantajaa. Tämä on asennekasvatusta parhaimmillaan. Työelämäntaitoja ja –pelisääntöjä kannattaa lähteä harjoittelemaan siihen ytimeen, missä niitä parhaiten oppii. Tulevaisuuden työnhaku on aina helpompaa, jos omaa aktiivisuuttaan pystyy todentamaan työtodistuksin. Suomi on todistuksien luvattu valtakunta ja paperit tuntuvat edelleen puhuvan puolestaan. Hyvin menneen kesätyön jälkeen työnantajalta pyydetty arviointi nostaa sekä nuoren mieltä, että edistää tulevaisuuden työuraa.

Nuorten kanssa toimiville tahtoisin sanoa, että arvostakaa lepoajan opettelua yhtä paljon kuin kokemuksia työelämästä. Kesässä onneksi on aikaa, joten hyvällä balanssilla pystyy oppimaan molemmista paljon. Balanssin opettelun voimme kannustaa kehottamalla leppoisasti lepäämään ja ahkerasti ahertamaan, koska sillä kombinaatiolla on tehtävä työuraakin, jos meinaa sitä väsymättä elämässään jaksaa. Omaa hyvinvointia kun pitäisi meidän kaikkien kuljettaa ajatuksissa tärkeimpänä, vaikka se tuntuu jäävän usein uralla etenemisen ja työmaailman arvostuksen jalkoihin. Hyvinvoiva ja levännyt ihminen taas kantaa paremmin vastuuta ja velvollisuuksia.

Rentouttavaa, nollaavaa ja kokemusrikasta kesänaikaa,

Ohjaamo Lahden koulutusohjaaja 

Reformissa on unohdettu nuoruus

Olin taannoin ammatillisen koulutuksen hyvinvointipäivillä luennolla, jossa psykologi Satu Lähteenkorva oli puhumassa työssä jaksamisesta. Lähteenkorva on aiemmin työskennellyt oppilaitospsykologina ja toimii nyt työpsykologina. Sadulta kysyttiin tilaisuudessa ammatillisen koulutuksen reformista, että miten hän katselee psykologina reformia ja sen vaikutusta nuoriin. Satu käytti puheenvuoron, sekä työpsykologina että ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevan nuoren äitinä. Satu kommentoi olevansa äärettömän huolissaan. Hän totesi, että se mikä on nuorille toiselle asteelle siirtyessä erityisen tärkeää, on koulutuksen rakenne. Rakenteet ja vertaiset eli opiskeluryhmä luo turvallisuuden tunnetta. Ja nämä peruskalliot reformi ja koulutuksen säästöt ovat hajottaneet ammatillisesta koulutuksesta. Satu lisäsi vielä, että nuoret eivät opi itseohjautuvuutta itseohjautumalla, vaan se on taito mitä pitää opettajaa ja nuorten pitää sitä saada sitä myös turvallisesti harjoitella.

Säästöt ovat ravistelleet ammatillista koulutusta ankarasti, opetuksen kontaktituntimäärät ovat tippuneet ja aikuisen aikaa on huomattavasti aiempaa vähemmän. Osa opinnoista tehdään ns. etätöinä itseohjautuen ja tehtäviä tehden, vaikka kotona. Häpeilemättä myönnän, että itselleni etäpäivät olisivat tuossa iässä tarkoittaneet vapaa-aikaa ja sitä se tuntuu olevan nuorillekin. Nuorilla on nyt valtavasti aikaa pelata ja viettää aikaa eri sosiaalisen median yhteisöissä. Monesti se vaan ei oikein tue ammatillista kasvua tai tue työelämään. Ja tämä on meidän aikuisten vastuulla.

Jokainen nuorten kanssa toimija tietää, kuinka merkityksellinen opiskeluryhmä on nuorelle. Se, että tulee hyväksytyksi ja arvostetuksi turvallisen ryhmän jäsenenä, on yksi opinnoissa menestymisen edellytys. Eikä tämä tarve muutu aikuisuudessakaan. Peruskoulussa vielä kuljetaan tiiviisti ryhmässä ja aikuisen ohjauksessa. Edelleen lukiolaiset saavat jatkaa tällä reitillä ja kasvaa vielä kolme vuotta. Ammatillisen puolen nuoret näkevät ryhmäänsä muutaman tunnin päivässä, koska jokainen menee omia polkujaan. Ryhmäytymistä ei varmasti näissä olosuhteissa tapahdu, kuten ennen ja se vaikuttaa opintoihin sitoutumiseen. Vahva ryhmän tuki antaa olosuhteet, joissa voi kasvaa turvallisesti aikuisuuteen ja samalla nuorelle jää rauha opiskella ammattiin.

Itseohjautuvuutta peräänkuuluttaessa unohdetaan usein, että nuoren aivot ovat valmiit vasta 25 –vuotiaana. Esimerkiksi tapahtumien syy- ja seuraussuhteisen ymmärtäminen kehittyy yllättävän myöhään. Meillä on tarve saada nuoret työelämään, kunniallisiksi yhteiskunnan jäseniksi ja toki suurimmasta osasta sellaisia tuleekin reformista ja säästöistä huolimatta. Mutta fysiologiaa emme voi muuttaa, monella nuorella kasvu on kesken vielä 16 ja 17 –vuotiaana, monilla paljon myöhemminkin. Nämä nuoret ovat tuuliajolla, kun olosuhteet ovat kovin repaleiset, aikuisen ja ryhmän tuen uupuessa. Odotetaan nuorten oppivan vastuuta, mutta keinoja siihen ei saada, koska nuoria ei ehditä opettamaan ottamaan vastuuta. Opetettiin sitä ennen uimaankin heittämällä laiturilta ja kaikki eivät hukkuneet, jos oppivat uimaan. 

Reformi-infoissa muutamia vuosia sitten, kysyin, että mitä tehdään, jos lähes kaikille nuorille yksilöllinen polku olisikin sitä, että aikuisen tukea, kontaktitunteja ja ryhmässä olemista tarvittaisiinkin mahdollisimman paljon? Siihen ei ollut vastausta. Nyt olen sen vastauksen saanut. Ne tippuvat, jotka eivät selviä muuttuneissa olosuhteissa. Kyse ei monenkaan nuoren kohdalla ole siitä, etteikö ala tai ammatti olisi ollut kiinnostava tai sopiva. Vaan siitä, ettei nuorelle annettu mahdollisuutta kasvaa ammattiin tarvittavissa olosuhteissa ja tarvittavalla tuella. Säästöt syrjäyttävät nuoria, vaikka kuinka muuttaisimme tapaa toimia. Koska nuoruutta ja kasvua aikuiseksi emme pysty mitenkään muuttamaan.

Luvalla sanoen olen psykologi Lähteenkorvan linjoilla ja valtavan huolissani nuortemme tulevaisuudesta. Ohjaamolla otamme vastaan viikoittain nuoria, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa. Saamme tänne vain jäävuoren huipun kuitenkin, eli ne ketkä uskaltavat lähteä pettymyksen jälkeen eteenpäin miettimään uutta. Nuorten selkeä viesti on, ettei kukaan välitä, koska ei ole aikaa. Ryhmään ei ole useinkaan päässyt mukaan ja moni nuori ei edes tiedä mitä opinnoissa olisi pitänyt tehdä. Emme ole pienen ongelman äärellä ja sitä ei korjaavalla toiminnalla saada kuntoon. Opettajat tekevät edelleen hyvää työtä, kasvattavat nuoriamme, niin ammattiin kuin elämäänkin. Mutta heille on annettava siihen resursseja. Vain siten toteutuu reformin ajatus yksilöllisistä poluistakin. 

Maakuntajohtaja Laura Leppänen vieraili Lahden Ohjaamolla ja kysyi meiltä ohjaamolaisilta, että jos hänellä olisi taikasauva, mitä sillä pitäisi tehdä parantaaksemme nuorten elämää? Toiveeksemme nousi välittömästi ammatillisen koulutuksen lisärahoitus, jolla tuettaisiin opetuksen ja kontaktituntien määrää ja panostettaisiin ryhmätoiminnan kehittämiseen.  Tiedän, ettei taida maakuntajohtajan taikasauvalla välttämättä olla mahdollisuus koputella sitä kirstua, mutta toivon viestimme menevän silti eteenpäin.

Kun rahoitus on vedetty tiukalle, on ammatillisessa koulutuksessa jouduttu tekemään toimenpiteitä, mitkä eivät kohtaa nuoren tarpeisiin. Jos opiskelija ei pysy menossa mukana ja hän ei otakaan itseohjautuen vastuuta, syytetään nuorta. Ja kun hän ei nohevasti porskuta suunta selvänä ja motivaatio tapissaan eteenpäin, ongelmista tulee nuoren ongelmia. Lopulta usein todetaan, ettei nuori motivoidu, pysty tai kykene ja tällöin nuoren pettymys on valtavaa. Siinä kohtaa nuori osaa harvoin sanoa ääneen, mikä opinnoissa hiertää ja mitä olisi ollut tarve saada lisää. Ja usein se nuoren ainoa tarve olisi ollut turvallinen opiskeluaika, aikuisen ja ryhmän tuki.

Reformin tuomaa viestiä on viety ammatillisesta koulutuksesta eteenpäin, nyt olisi aika jonkun sitä kuunnella ja sen lisäksi siihen tarttua. Tulevaisuutemme Suomi tarvitsee näitä nuoria tekemään työtä ja meillä aikuisilla on valta meidän nuoremme saatella ammattiin ymmärtäen nuoruutta ikävaiheena. Siinä ikävaiheessa meidän aikuisten tuki ja läsnäolo on erityisen tärkeää. Parhaat muistot jäävät uinnin opettelustakin niille, joita aikuinen kannattelee, neuvoo ja kannustaa, niin kauan kuin omat taidot ovat kehittyneet tarpeeksi. Silloin hukkuminen ei ole mikään vaihtoehto.

Kirjoittaja on seurannut ammatillisen koulutusta työssään vuodesta 2005 ja ohjaa nuoria päivittäin koulutukseen Ohjaamo Lahdessa.

Havaintoja Ohjaamolta - Puhutaan lasten ja nuorten kanssa

Vuosien varrella olen pistänyt merkille, miten huolestuttavasti yhteinen keskustelu ja puhuminen perheissä on vähentynyt. Tarkoitan tällä nimenomaan lasten ja nuoren kanssa puhumista ihan käytännön asioista. Miten eri tilanteissa käyttäydytään? Miten vastataan puhelimeen? Miten haetaan työtä tai koulupaikkaa? Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Minun ei ole tarkoitus syyllistää ketään vaan ennemminkin herätellä ja muistuttaa, että miten tärkeästä asiasta on kysymys.

Perheiden keskustelukulttuuriin on syytä kiinnittää huomiota. Jos lapselle ei puhuta ja neuvota eri tilanteissa, vaan huomion vie esimerkiksi erilaiset laitteet ja sitä kautta huomion saa se muu maailma, niin lapsi jää eittämättä ulkopuolelle.

Äitini on aina puhunut lasten neuvomisesta. Siinä piilee suuri viisaus. Neuvominen ei tarkoita sitä, että syöttää lapselle jotakin omaa, vaan keskustelee ja herättelee huomaamaan, miten kannattaisi toimia ja mikä olisi itselle ja toiselle hyväksi eri tilanteissa. Vanhemman tulee ylipäätään osoittaa kiinnostusta ja antaa hyviä, konkreettisia esimerkkejä. Tätä kautta lapsi keskustellen muodostaa oman kantansa asiasta ja oppii huomaamaan, miten kannattaa milloinkin toimia. Kasvaessaan hän palaa asioihin tarpeen tullen ja uskaltaa myös kysyä neuvoa kun se on tarpeen ja tietää saavansa apua.

Perheissä on omat tapansa, mutta kyllä yhteiset ruoka-ajat ja päivän keskusteluhetket ovat edelleen tärkeitä. Silloin kuulee, mitä kenellekin kuuluu ja mitä päivän aikana on tapahtunut. Olen monta kertaa todennut, että lasten suojeleminen heille kuulumattomilta asioilta on paljon vaativampaa tänä päivänä kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Silti yltiöpäiseen pelotteluun ei kannata mennä. Kannatan tässäkin asiallista ja välittävää keskustelua. Sen kautta lapselle tulee turvallinen olo, että lähellä on turvalliset ja välittävät aikuiset.

Keskustelu ja puhuminen asioista on erityisen tärkeää jo suuren tietotulvan takia. On hyvä oppia tietynlainen kriittinen suhtautuminen kaikkeen mitä tulee tuutin täydeltä eri kanavista. Mihin voi luottaa ja minkä voi jättää omaan arvoonsa. Kriittistä medianlukutaitoa tulisi kasvattajan tukea ja perustella lapsen ikäkauteen sopivalla tavalla. Lasten ja nuorten kanssa keskustelu on hyvä olla avointa ja perusteltua, antaen lapsen ja nuoren muodostaa mielipiteet ja näkemyksensä itse. Luonteva ja avoin keskustelu muutenkin eri ikäisten välillä on antoisaa varmasti kaikille osapuolille.

Olen jo pitkään työskennellyt nuorten kanssa, jotka ovat siinä välitilassa tai nivelvaiheessa, miksi sitä halutaankin kutsua. Eli takana on koulu, joillakin ammatillinen, joillakin lukio ja osalla peruskoulu. Tuossa vaiheessa, jos missä tulee esille se pohjatyö mikä siellä taustalla on tehty tai jäänyt tekemättä. Onko ketään keltä kysyä, neuvooko kukaan mistä kannattaa kysyä? Onko opittu ottamaan selvää tai kysymään mitä minun nyt kannattaisi tehdä?

Kyllä, moni sanoo, että koulun ja asiantuntijoidenhan nuo asiat pitäisi hoitaa. Miten haet seuraavaan opinahjoon tai miten haet työtä? Totta toinen puoli, mutta kyllä se perusta asioiden hoidolle vaan kotoa lähtee. Surullisinta on, että osalla näistä nuorista ei ole ketään, joka jeesaisi tai edes lähtisi yhdessä hakemaan neuvoja ja apua. Tai jos kärjistän niin ei edes kiinnosta. Taustalla on varmasti monenlaisia asioita, mutta silti monen kohdalla tulee esille se, että asioista ei ole kotona puhuttu. Mielestäni nuori tarvitsee aina näiden asioiden kanssa tukea sieltä kotipiiristä. En pidä ollenkaan siitä, että pienistäkin lapsista sanotaan, että ”sehän on jo niin iso”. Eikä ole. Vaikka teini änkyröi ja tietää kaikesta kaiken, niin hän tarvitsee apua vielä monissa maailman asioissa. Jos asioista on puhuttu ja välit kiukuttelevaan teiniin ovat kunnossa, niin tilanne menee ohi ja arvokkaat neuvot ovat mielessä myöhemminkin. Ja tunne ja tietoisuus siitä, että aina saa neuvon, mielipiteen sekä tukea ja apua kun tarvitsee, kantaa pitkälle, iästä huolimatta!

Rohkaisen puhumaan ja kuuntelemaan. Keskustelun tulisi olla aina vastavuoroista.

Kirjoittaja on Ohjaamo Lahdessa toimiva työllisyyden asiantuntija.

Vapaaehtoistyö – verkostoitumista kansainvälisesti

Syyskuu 2018. Olin juuri aloittanut välivuoteni työttömänä ilman suunnitelmia tulevalle syksylle. Onnekseni sain kuitenkin huomata, että toimettomana minun ei tarvitsisi loppuvuotta viettää. Sain nimittäin kuulla lyhytaikaisesta vapaaehtoistyöprojektista Kroatiassa. Long story short, päädyin kuin päädyinkin Kroatiaan, mutta kahden viikon sijasta kolmeksi kuukaudeksi.

EU:n rahoittama Erasmus+ ohjelma 18-30-vuotiaille nimeltään EVS (European Voluntary Service) tai nimen vaihdoksen myötä ESC (European Solidarity Corps) tarjoaa nuorille mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistöitä ulkomailla. Kotimaastasi tarvitset lähettävän järjestön ja kohdemaasta vastaanottavan isäntäjärjestön. Yleensä isäntäjärjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia ja tarjoavat jonkinlaista yhteisöä palvelevaa toimintaa. Omassa tapauksessani järjestöni Outward Bound Croatia tarjoaa nuorille ulkoilmatoimintaa ja opettaa ryhmätyötaitojen hyödyntämistä oikeassa elämässä.

Vapaaehtoistyö voi olla todella monipuolista ja sen takia onkin hankalaa vastata, mitä vapaaehtoistyö oikeasti on. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että puolet ajasta työskentelin OBC:n toimistolla Zagrebissa Excel -taulukoiden ja sosiaalisen median parissa ja toisen puolen autoin ohjaajia nuorisovaihdossa, vaellusprojektissa sekä lyhytaikaisessa vapaaehtoisprojektissa (omani oli pitkäaikainen).

Kolmen kuukauden aikana opin paljon hyödyllisiä asioita niin henkisesti kuin fyysisesti. Tapasin upeita ihmisiä eri puolilta Eurooppaa ja sen ulkopuolelta. Opin videoeditoimaan ja toimimaan paremmin osana ryhmää sekä ottamaan vastuuta omasta tekemisestäni.

Tulevaisuutta ajatellen sain myös konkreettisen todisteen siitä, että olen suorittanut vapaaehtoisjaksoni. ”Youth Pass certificate is a recognition tool for non-formal & informal learning in youth projects”. Youth Pass täytetään yleensä itse oppimistaan asioista vapaaehtoisjakson aikana ja toimii todisteena ajasta työssä. Kiva lisä ansioluetteloon.

Viimeisenä annan vielä pari vinkkiä ulkomaille lähtöä suunnitteleville:

Numero 1. Älä pelkää lähtöä. Let’s face it, koskaan ei tule sitä ”täydellistä hetkeä lähteä” vaan se luoda itse. Oman elämän omiin käsiin ottaminen on todella voimaannuttavaa ja voin suositella sitä kaikille. Normien rikkominen tuntuu mahtavalta.

Numero 2. Tee taustaselvitystä, mutta älä luo liikaa ennakko-oletuksia. Ne eivät nyt vaan toteudu. Oma nyrkkisääntöni on mitä vähemmän odotuksia, sitä parempi reissu. On kuitenkin tärkeää tietää, mihin ryhtyy, ettei löydä itseään viiden tunnin bussimatkan jälkeen väärältä portilta ja totea, että tulipa hukkareissu (been there done that). Kyllähän aina voi luottaa, että kaikki järjestyy, mutta on ihan hyvä varmistaa pariin otteeseen.

Numero 3. Ole valmis ottamaan vastuu itsestäsi. Yksin matkustaessa kukaan muu ei ole pitämässä huolta sinusta kuin sinä itse. Aluksi se tuntuu pelottavalta, mutta itsenäistyminen ei tarkoita yksinäisyyttä vaan kasvamista. Ja voi pojat kyllähän sitä kasvaa.

Kurkkaa lopuksi videolta mitä vapaaehtoistyö piti sisällään ja mitä reissusta tarttui mukaan sekä lisää Sannin ajatuksia ja kokemuksia matkan varrelta Outward Bound Croatia-blogista .

Lisätietoa ulkomaille aikoville ja kiinnostuneille Ohjaamo Lahdesta. Ota reippaasti yhteyttä tai tule poikkeamaan ja mietitään yhdessä mikä vaihtoehto olisi parhain!

Matka unelma-ammattiin tatuointialalle

Millainen on Anun polku tatuointialalle? Mitä taitoja siihen vaaditaan ja millaista on yrittäjän arki? Tässä Divine’s Ink –tatuointistudion perustaneen Anun tarina omaan unelma-ammattiinsa.

Anu tiesi unelma-ammattinsa jo 14-vuotiaana: hän halusi palavasti tatuoijaksi. Hän piirsi jo tuolloin paljon ja seurasi mm. tatuointitaitelija Kat Von D:n uraa. Tatuointiala kiinnosti, mutta myöhemmin opinnot veivät kuitenkin ensin taidekehystyksen sekä sen jälkeen sisustuksen pariin. Opinnot eivät kuitenkaan tuntuneet omalta, vaan ajatukset vetivät takaisin tatuointien maailmaan.

Anu päätti tavoitella unelmaansa ja alkoi tekemään konkreettisia tekoja sen eteen – opiskelemaan omatoimisesti kaiken löytämänsä tiedon tatuointialasta. Mutta muutakin vaadittiin.

Oma polku alalle

Polku tatuoijaksi ei ole yksiselitteinen eikä siihen mitään valmista mallia olekaan. Alalle ei löydy valmista koulutusta Suomessa, vaan tietoa ja taitoja kerätään hyvin itsenäisesti. Käytännön taitoja kartutetaan yleensä mentori-oppipoika -periaatteella: kokeneempi tatuoija jakaa omaa osaamistaan aloittelevalle - jokaisen polku on siis hyvin uniikki. Alalle kannattaa siis luoda kontakteja samalla kun opiskelee omatoimisesti.  

Anulla kävikin onni, sillä hän sai mentorin, jolta sai käytännön oppia sekä pääsi samalla näkemään läheltä tatuointistudion arkea. Mentorilta hän sai paljon arvokasta tietoa, mutta Anu teki myös itse sinnikästä työtä samaan aikaan. Tärkeässä asemassa olivat oma aktiivisuus ja motivaatio sekä taitojen kehittäminen. –Esimerkiksi piirtämisessä kehittyy, kun vain jaksaa piirtää ja piirtää - ja piirtäminen onkin yksi tatuoijan tärkeimmistä taidoista, Anu toteaa. 

Divine’s Ink

Sen jälkeen kun Anu oli saanut kokemusta tatuointien teosta sekä opiskellut tietoa alalta, hän alkoi kartoittaa omia työllistymismahdollisuuksiaan. Aluksi hän ei kokenut, että yrittäjyys olisi hänen polkunsa. Kuitenkin suurin osa työllistyy juurikin yrittäjänä, ja niin Anukin alkoi kypsytellä ajatusta omasta tatuointistudiosta. Toiminnan aloittamiseen hän sai tietoa Ladecilta.

-Tuki ja tieto yrittäjyydestä on tärkeintä, sillä yrittäjän arjessa on paljon esimerkiksi paperiasioita, mistä on tärkeää päästä kartalle, Anu pohtii.

Tilat omalle tatuointistudiolle löytyivät sattumalta tutun kautta, joka vinkkasi sopivista tiloista Anulle. Pian tilat olivat valmiit ottamaan ensimmäiset asiakkaat vastaan ja Divine’s Ink – eli suomeksi taivaallista mustetta avasi ovensa.

Yrittäjän arki

Arki yrittäjänä ei ole aina helpointa, mutta parasta Anun mielestä on valinnanvapaus omien aikataulujen kanssa. Asiakkaat ovat löytyneet sosiaalisen median ja puskaradion kautta, uusia asiakkaita Anu ottaa joustavalla aikataululla. Uuden arjen äärellä Anu kertoo saavansa tärkeimmän tuen toiselta alan yrittäjältä. Arki ei ole vain tatuoimista, vaan työhön kuuluu myös paljon muita työtehtäviä.

Tatuoimisen ohella Anun työtehtäviin kuuluvat vahvasti asiakaspalvelu sekä suunnittelutyö: työssä kohdataan hyvinkin erilaisia ihmisiä sekä ideoidaan asiakkaan kanssa miellyttävä lopputulos. -Usein asiakkaat tulevat valmiiden kuvien kanssa, mutta vaaditaan suunnittelua ja näkymystä, että kuva saadaan aseteltua ja elämään iholla oikealla tavalla, Anu kertoo. Ergonomia on myös muistettava, kun samassa asennossa voi vierähtää monta tuntia. Myös itse työskentelyasento voi olla kummallinen, jos tatuointi on haasteellisessa paikassa.

Seuraavat suunnitelmat

Tällä hetkellä Anu on jo omassa unelma-ammatissaan. Matka on vaatinut paljon työtä, mutta on kaiken sen työn arvoinen. Anun haaveena on jossain vaiheessa laajentaa toimintaansa ja ottaa toinen tatuoija mukaan. Nyt kuitenkin Anu kuitenkin keskittyy perustyöhön: toteuttamaan persoonallisia tatuointeja yhdessä asiakkaiden kanssa.

Uudelle urapolulle käytännön kokeilun kautta

Tiia, 25v, työskentelee tällä hetkellä Monikulttuurikeskus Multi-Cultissa ohjaajana. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä tämän hetkiseen tilanteeseen. Miten polku on tuonut aikaisemmin parturi-kampaajaksi opiskelleen Tiian tähän hetkeen?

Tiian on koulutukseltaan parturi-kampaaja. Kouluaikoja muistellessaan hänellä on hyvin lämpimät muistot tuolta ajalta: käytännön työ oli mielenkiintoista ja opettajat taidokkaita. Tiia pääsi koulussa heti oikeiden hiustenleikkaustöiden pariin ja työt sujuivat mallikkaasti. Työelämään siirtyessään Tiia nautti erityisesti asiakastyöstä - oli mukava kohdata erilaisia ihmisiä hiustenleikkuun ohella. Ihmisläheinen työ jäikin mieleen.

Oman polun suunnittelua

Myöhemmin Tiian askeleet toivat hänet Ohjaamolle, kun tunne toisesta alasta nousi mieleen. Tiia työskenteli työhönvalmentajan kanssa ja yhteisten keskustelujen ja pohdintojen kautta uusi ala alkoi hahmottumaan: työ jossa saisi auttaa ihmisiä.

Ajatuksena oli hakea työkokeilupaikkaa vanhustyöstä, jotta Tiia pääsisi kokeilemaan alaa käytännössä. Vaikka Tiialla ei ollut kokemusta tai koulutusta alalle, oli hänellä kuitenkin paljon vahvuuksia ja osaamista – keskityttiinkin osaamispainotteiseen CV:seen. Entisestä parturi-kampaajan työstä ja opiskeluajoista Tiia oli saanut arvokasta asiakaspalvelu- ja kohtaamistaitoja, joita korostettiin CV:ssä. CV olikin hyödyllinen, sillä Tiialle löytyikin työkokeilupaikka vanhustyöstä, Hoiva Mehiläisestä.

Työkokeilusta varmistusta alaan

Työkokeilu avasi Tiialle uuden maailman vanhustyöstä ja hänelle konkretisoitui, mitä työ oikeasti on. Tiia vaikuttui työn tärkeydestä. Parasta työssä oli, kun sai auttaa muita - ja vaikka järjestää hemmotteluhetken asiakkaalle.  

Uuden alan valinta varmistui työkokeilun kautta, mutta samalla myös hahmottuivat omat vahvuudet ja osaaminen alalle. Työkokeilupaikalla käytyjen keskustelujen kautta hän sai palautetta työstään ja pystyi tarvittaessa kehittämään omaa työskentelyään.

Työkokeilu ponnistuslautana töihin

Työkokeilun jälkeen Tiia tapasi työhönvalmentajan ja CV päivitettiin työkokeilun pohjalta.Tiia oli saanut hyvää palautetta varsinkin rauhallisuudestaan muuttuvissa tilanteissa, mikä lisättiinkin hänen vahvuuksiinsa CV:ssä. 

Tiia työllistyi myöhemmin ohjaajaksi Multi-Cultiin. Vahvana valttikorttina työhön olivat kokemus vanhustyöstä, motivaatio ja omat vahvuudet alalle. Ohjaajan työstä Tiia kertoo, että työn suola on monipuolisuus: ohjaajan työ sisältää niin erilaisten ryhmien ohjausta, ihmisten kohtaamista kuin toiminnan suunnittelua ja toteutusta. ”On mahtavaa kun pääsee järjestämään tapahtumia, esimerkiksi lapsille. Heiltä saa suoraan palautteen, kun näkee kuinka he viihtyvät toiminnassa”.

Tiia Multi-Cultin Bob-maskotin kanssa

Haaveita ja eväitä eteenpäin

Haaveena Tiialla on päästä opiskelemaan alaa, joka liittyisi vahvasti auttamistyöhön. Kokemus alalta on varmistanut omaa polkua ja Tiia avaa, että tärkeä Ohjaamon anti oli keskustelun kautta oman polun miettiminen - ja siihen saatu tsemppaus!
 

Vapaaehtoistöihin maailmalle - Ilonan tarina ja infopaketti EVS-vaihdosta

Ilona kävi Ohjaamossa kertomassa kokemuksistaan EVS-vapaaehtoisena ulkomailla. Hän työskenteli lähes vuoden ajan mielenkiintoisessa projektissa Kroatian rannikolla, kauniissa ja aurinkoisessa Splitissä. 

Lue alta Ilonan opas kaikille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille nuorille. Jos sinua itseäsi kiinnostaa kansainväliset mahdollisuudet, saat tietoa vaihtoehdoista Ohjaamosta. 

Asenne kohdillaan – tarina oman opintopolun löytämisestä

Kävimme Ohjaamolta haastattelemassa Sebastiania, joka opiskelee tällä hetkellä tarjoilijaksi Koulutuskeskus Salpauksessa. Sebastian kertoi meille opintopolustaan, joka on saanut alkunsa Ohjaamolta.

Salpauksen harjoitusravintola Kulinaarin lounasaika on juuri alkanut. Meille esittäytyy iloisesti hymyilevä Sebastian, Koulutuskeskus Salpauksen tarjoilijaopiskelija, joka ystävällisesti ohjaa meidät pöytään istumaan.

Lounasaika on Kulinaarissa kiireinen, mutta kiire ei näy Sebastianista. Sebastian ehtii istuutumaan seuraamme ja kertomaan mielenkiintoisestä lähitulevaisuudestaan: käynnissä olevien opiskelujen lisäksi hänellä alkavat pian työt Popot –ravintolassa. Vapaa-aikanaan hän harrastaa mm. viinejä sekä kirjoittaa ravintola-alaan painottuvaa blogia. Kuulostaa ja näyttää siltä, että ravintola-ala on myös hänen elämäntyylinsä.

Uuden polun löytyminen

Sebastian on aloittanut tarjoilijan opinnot Salpauksessa tammikuussa 2018. Vaikka nyt opinto- ja urapolku näyttää selkeältä, oman alan etsiminen ja kouluttautuminen eivät ole aina ollut selvillä. Sebastian kertoo, että aikaisemmin hän opiskelikin hevosalaa. Ajatuksissa kyti kuitenkin aavistus, että jokin muu ala olisi hänelle sopivampi.

Sebastian suuntaisikin Ohjaamolle kesällä 2017, mukanaan kiinnostus tarjoilijan työstä. Ohjaamolla hän kohtasi Paulan, yhden Ohjaamon työhönvalmentajista, ja yhdessä he selvittivät koulutusmahdollisuuksia alalta. Suunnitelmissa oli lisäksi hakea työkokeilupaikkaa, jonka kautta Sebastian pääsisi vahvistamaan alan valintaa ja keräämään kokemusta. Yhdessä myös päivitettiin CV, jossa korostettiin varsinkin Sebastianin vahvuuksia.

Työkokeilussa omaa alaa varmistamassa

Sebastian onnistuikin saamaan työkokeilupaikan häntä inspiroivasta ravintolasta, El Torosta, jossa hän ehti olla 5 kuukautta ennen opintojen alkua. Hän kertoo, että työkokeilu oli antoisa alku uudelle alalle. Ennen kaikkea hän pääsi varmistamaan, että ala todellakin sopii hänelle.

Työkokeilu toi Sebastianille paljon itsevarmuutta; tähän vaikuttivat kannustava työyhteisö sekä asiakkailta saatu palaute. Oli mukava yllätys, kun ravintolan vieraskirjaan oli ilmestynyt palaute: ”kiitos työkokeilijalle hyvästä palvelusta”, vaikka tuona päivänä ei olisi jaksanut hymyillä luonnostaan. Ulosanti oli ollut kuitenkin ammatillista. 

Työkokeilun jälkeen Sebastianilla alkoivat tarjoilijan opinnot, joihin osan työkokeilusta hän sai myös hyväksiluettua. Työkokeilusta tarttui mukaan myös jotain vielä hyödyllisempää - Sebastian oli päässyt hahmottamaan omaa osaamistaan uudelle uralle. 

Haasteita ja haaveita

Opiskelun alku on ollut hyvin käytännönläheistä ja harjoitteluja on paljon. Opintojen ohessa Sebastianin haaveena on päästä kilpailemaan alalla – varsinkin drinkkien tekeminen kiinnostaa tällä hetkellä. Ravintola-alasta kiinnostuneita Sebastian rohkaisee alalle – nimittäin työtehtäviä löytyy monenlaisia ja asiakastyö on antoisaa.  

Sebastianilla on tähän mennessä kertynyt jo siis hienosti kokemusta alasta. Kokemuksen perusteella haastavinta alassa on kiire ja asiakkaiden erilaiset tarpeet: yhden kanssa tarjoilijan työ on näkymätöntä, ja toisen asiakkaan kanssa saa panostaa täysillä – työ vaatii siis tasapainottelua ja herkkyyttä huomata tilanteita.

"Sinä päivänä kaikki aukesi"

Sebastian kertoo, että Ohjaamo, työhönvalmennus ja Te-toimiston palvelut ovat olleet todella positiivinen kokemus. Keskustelu työhönvalmentajan kanssa avasi omia ajatuksia ja olikin vapauttavaa kun sai otettua askeleita eteenpäin. "Sinä päivänä kaikki aukesi", Sebastian kokoaa.

Työkokeilun kautta Sebastian kiinnostui myös fine diningistä – näin hän löysi oman juttunsa, joka näyttäytyy hyvin vahvana osana hänen elämässään. Elämäntyylistä kertoo myös se, että hän kuuluu Lahden Viiniseura Munskärna ry:hyn sekä Suomen Sommeliereihin. Sebastian myös bloggaa omasta elämästä, opiskelusta, viineistä. Sebastianin mielenkiintoisen blogin löydät osoitteesta: https://www.culinaryjourney.fi/blogi.html 

Työtä kokeillen osa 3

Lähes jokainen nuori aikuinen on elämänsä aikana kuullut opiskelun merkityksestä ja kouluttautumisen tärkeydestä. Aina se oma ala ei vain löydy kokeilusta huolimatta tai opinnot sujuisivat paremmin ilman kirjoja ja lukemista. Onneksi on erilaisia mahdollisuuksia ja reittejä löytää kiinnostava ala tai polku opiskeluun.

27-vuotias Jasmiina oli vailla työ- ja opiskelupaikkaa. Peruskoulun jälkeen opiskelu ei maittanut eikä kiinnostavaa alaakaan löytynyt. Useiden eri työpaikkojen jälkeen hän löysi Ohjaamon, missä pohdittiin hänen polkuaan työllistymiseen. Lopulta yksi potentiaalinen vaihtoehto oli työkokeilu Trion Tigerissa, jossa hän oli 5 kuukautta ennen työsuhteensa vakinaistamista.

Työkokeilun avulla löytyi motivaatio opiskella ja kouluttautua alalle työn ohessa. Tällä hetkellä Jasmiina opiskelee myyjän ammattitutkintoa ja halua olisi opiskella vielä visuaalisoijan ammattitutkinto. "Jos en olisi saanut työpaikkaa, en olisi lähtenyt kouluttautumaan. Työkokeilu madalsi kynnystä opiskella mielekästä alaa."

Työkokeilun hyvinä puolina Jasmiina kertoo olevan mahdollisuus kokeilla eri aloja matalalla kynnyksellä ja löytää se oma ala. "Työkokeilu on väylä oppia uutta ja kokeilla turvallisesti kiinnostavaa alaa. Kokeilupolku on hyvä vaihtoehto, joka kannattaa pitää mielessä!"

Työtä kokeillen osa 2

Työelämään kiinnittyminen opiskeluaikana ei aina ole helppoa, eikä tutkinto sellaisenaan aina takaa töitä tulevaisuudessa. Harvoin unelmaan pääsee samantien hyppäämään, ole rohkea kokeilemaan erilaisia työtehtäviä ja mene oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Lopulta välietappien kautta on mahdollista saavuttaa oma päämäärä tai löytää uusi tavoittelemisen arvoinen unelma. Seuraavana työkokeilustaan ja polustaan työelämään kertoo Henri.

Henri valmistui tietojenkäsittelijäksi ja oli työelämässä muutaman vuoden. Lopulta jatkoi opiskelemista ja valmistui mediatekniikan insinööriksi, mutta oman alan töitä ei siitä huolimatta löytynyt. Mutkien kautta hän päätyi Ohjaamoon ja löysi työhönvalmentajan avustuksella Matkalla duuniin -palvelusta työkokeilupaikan lahtelaisesta mainostoimistosta. "Työkokeilun aikana sain osallistua monien erilaisten projektien toteuttamiseen. Pienessä mainostoimistossa saa kokonaisvaltaisen näkemyksen projektien hallinnasta aina toimeksiannon alusta loppuun saakka. Tämä kokemus on hyödyllistä myös tulevaisuutta silmällä pitäen."

Ennen työkokeilun alkua kummallakin osapuolella oli tietoa, mitä kokeilu tarkoittaa ja mihin se sitoo. "Media antaa pääsääntöisesti työkokeilusta huonon kuvan, mutta kokemukseni Ohjaamon kautta sovitusta työkokeilusta oli pelkästään positiivisia. Toiveeni ja taitoni huomioitiin yksilöllisesti ja sain vaikuttaa työnhakuun." Työhönvalmentaja on työkokeilupaikkaan yhteydessä ja varmistaa, että työnantaja on sitoutunut työkokeilun sääntöihin. Näin saadaan varmuus, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

"Työkokeilun voi mieltää mahdollisuudeksi, jossa voi verkostoitua ja näyttää osaamistaan, potentiaaliaan ja motivaatiotaan omien kiinnostusten kohteiden mukaisesti. Työnantaja arvostaa osaamistani ja kolmen kuukauden työkokeilujakson jälkeen sopimustani jatkettiinkin määräaikaisena työsuhteena."