Kaksi tärkeää tehtävää nuoren kesään

Meillä suomalaisilla kesään liittyy aina valtava määrä odotuksia. Sään toivotaan hellivän, vesien olevan lämpimiä ja jäätelön maistuvan juuri niin hyvälle kuin aina. Pakollisuuden ja vastuunkin toivotaan helpottavan, kun koulumaailma on tauolla ja työelämässäkin päästään hyvin ansaitulle lomalle. Silti kesäaika on monelle erityisen tärkeä aika tulevien työvuosien kannalta. Kesätöissä nuori pääsee kokeilemaan ehkä jopa ensimmäistä kertaa siipiään.

Nuoria tässä Ohjaamolla kevään ja kesän aikana kuunnelleena, olen huomannut kesän aiheuttaneen kovasti mietintää. Nauttiako lomasta vai ollako töissä, ettei kukaan vain ajattele, että on laiska? Aikuiset nuorten ympärillä patistavat loputtomasti ottamaan työelämän haltuun ja usein nuoren oma mieli hiipii enemmän rannoille ja kuumille kaduille.

Kesältä kaivataan valtavasti auringon hellimää letkeää aikaa ja ystävien kanssa hengailua, mikä nuoren elämän kannalta onkin äärettömän tärkeää. Someen hukkuvan nuorison kokoontuminen yhteen on sitä parhainta vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden opettelua. Ihmisten kohtaamista live-elämässä pitäisi arvostaa valtavasti. Älkää siis aliarvioiko hetkeäkään nuorten kokoontumista kesäisin kohtaamaan, siinä harjoitellaan elämäntaitoja sen syvässä ytimessä.

Mutta ne tehtävät. Kesän tärkein tehtävä on opetella lepoa. Ajatuksien nollaus, hetkistä nauttiminen ja voimien kerääminen. Sitä kaipaamme jokainen pitkän talvikauden jälkeen. Opiskeluaika on aikatauluilla, säännöillä sekä vastuilla kuorrutettua, joten sille tarvitaan vastapainoa. Kukaan nuori ei ole laiska, jos kesältä kaipaa lomaa. Ihmisen on oman hyvinvoinnin kannalta opeteltava ottamaan suoritusvapaata ja vastuutonta aikaa. On opeteltava karsimaan kaikesta pakollisesta ja myös löydettävä niitä asioita, mistä nauttii ja mitkä auttavat jaksamaan. Tulevaisuuden työelämä näyttää repaleiselta, hektiseltä ja siellä on suorastaa välttämätöntä olla aktiivinen ja tehokas. Jos sen lisäksi ei opettele vapaa-ajan merkitystä, on luvassa oletettavasti jossain kohtaa uupumista. Surullisena kuuntelen työelämän paineissa kamppailevia nuoria aikuisia, jotka kokevat työuupumuksen jo pian ennen kuin työelämä on oikeastaan edes päässyt vauhtiin. Jaksamisen kanssa merkityksellistä ei useinkaan ole kuorman määrä, vaan vastapainoksi saadun levon, luppoajan ja voimaantumisen määrä.  Joten nuorelle kesän tärkeimpiä tehtäviä on opetella nollauksen ja vastuuttoman ajan ottamisen opettelua ja siitä nauttimista, ilman syyllisyyttä. Eikä tuo taito ole meille aikuisellekaan mikään huono asia opetella, kovin paljon kun tunnumme lomillamme suorittavan.  

Toinen tehtävä on saada alkuun ja vauhtiin nuoren omaa urapolkua. Kesätyökokemukset siivittävät eteenpäin rikastaen kokemuksilla siitä, missä olemme hyviä. Positiiviset kokemukset, onnistumisen ilo ja taitojen karttuminen ovat tärkeitä tekijöitä rakennettaessa minäpystyvyyttä. Samaa itsensä rakentamista tapahtuu, vaikka kesätyö ei olekaan se tulevaisuuden unelmaduuni ja kokemuksia karttuu epäonnistumisistakin. Jotkut asiat eivät aina mene pulkkaan ja kaikki työ ei ole aina oma juttu, mutta silti kaikesta voi oppia. Jos ei mitään tee koskaan, ei mitään opikaan. Jos ei kokeile mahdollisimman paljon kaikkea, ei löydä niitä asioita mitkä oikeasti kiinnostavat.

Työelämätaidoista ihmisten kohtaaminen, kohteliaisuussäännöt, työaikojen kunnioitus ja ohjeiden noudattaminen ovat ensimmäisessä kesätyössä haltuun otettavia asioita. Koulumaailmasta siirrytään elämään, jossa omasta tekemisestä maksetaan ja jossa edustetaan jokaisessa tilanteessa työantajaa. Tämä on asennekasvatusta parhaimmillaan. Työelämäntaitoja ja –pelisääntöjä kannattaa lähteä harjoittelemaan siihen ytimeen, missä niitä parhaiten oppii. Tulevaisuuden työnhaku on aina helpompaa, jos omaa aktiivisuuttaan pystyy todentamaan työtodistuksin. Suomi on todistuksien luvattu valtakunta ja paperit tuntuvat edelleen puhuvan puolestaan. Hyvin menneen kesätyön jälkeen työnantajalta pyydetty arviointi nostaa sekä nuoren mieltä, että edistää tulevaisuuden työuraa.

Nuorten kanssa toimiville tahtoisin sanoa, että arvostakaa lepoajan opettelua yhtä paljon kuin kokemuksia työelämästä. Kesässä onneksi on aikaa, joten hyvällä balanssilla pystyy oppimaan molemmista paljon. Balanssin opettelun voimme kannustaa kehottamalla leppoisasti lepäämään ja ahkerasti ahertamaan, koska sillä kombinaatiolla on tehtävä työuraakin, jos meinaa sitä väsymättä elämässään jaksaa. Omaa hyvinvointia kun pitäisi meidän kaikkien kuljettaa ajatuksissa tärkeimpänä, vaikka se tuntuu jäävän usein uralla etenemisen ja työmaailman arvostuksen jalkoihin. Hyvinvoiva ja levännyt ihminen taas kantaa paremmin vastuuta ja velvollisuuksia.

Rentouttavaa, nollaavaa ja kokemusrikasta kesänaikaa,

Ohjaamo Lahden koulutusohjaaja