Havaintoja Ohjaamolta - Puhutaan lasten ja nuorten kanssa

Vuosien varrella olen pistänyt merkille, miten huolestuttavasti yhteinen keskustelu ja puhuminen perheissä on vähentynyt. Tarkoitan tällä nimenomaan lasten ja nuoren kanssa puhumista ihan käytännön asioista. Miten eri tilanteissa käyttäydytään? Miten vastataan puhelimeen? Miten haetaan työtä tai koulupaikkaa? Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Minun ei ole tarkoitus syyllistää ketään vaan ennemminkin herätellä ja muistuttaa, että miten tärkeästä asiasta on kysymys.

Perheiden keskustelukulttuuriin on syytä kiinnittää huomiota. Jos lapselle ei puhuta ja neuvota eri tilanteissa, vaan huomion vie esimerkiksi erilaiset laitteet ja sitä kautta huomion saa se muu maailma, niin lapsi jää eittämättä ulkopuolelle.

Äitini on aina puhunut lasten neuvomisesta. Siinä piilee suuri viisaus. Neuvominen ei tarkoita sitä, että syöttää lapselle jotakin omaa, vaan keskustelee ja herättelee huomaamaan, miten kannattaisi toimia ja mikä olisi itselle ja toiselle hyväksi eri tilanteissa. Vanhemman tulee ylipäätään osoittaa kiinnostusta ja antaa hyviä, konkreettisia esimerkkejä. Tätä kautta lapsi keskustellen muodostaa oman kantansa asiasta ja oppii huomaamaan, miten kannattaa milloinkin toimia. Kasvaessaan hän palaa asioihin tarpeen tullen ja uskaltaa myös kysyä neuvoa kun se on tarpeen ja tietää saavansa apua.

Perheissä on omat tapansa, mutta kyllä yhteiset ruoka-ajat ja päivän keskusteluhetket ovat edelleen tärkeitä. Silloin kuulee, mitä kenellekin kuuluu ja mitä päivän aikana on tapahtunut. Olen monta kertaa todennut, että lasten suojeleminen heille kuulumattomilta asioilta on paljon vaativampaa tänä päivänä kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Silti yltiöpäiseen pelotteluun ei kannata mennä. Kannatan tässäkin asiallista ja välittävää keskustelua. Sen kautta lapselle tulee turvallinen olo, että lähellä on turvalliset ja välittävät aikuiset.

Keskustelu ja puhuminen asioista on erityisen tärkeää jo suuren tietotulvan takia. On hyvä oppia tietynlainen kriittinen suhtautuminen kaikkeen mitä tulee tuutin täydeltä eri kanavista. Mihin voi luottaa ja minkä voi jättää omaan arvoonsa. Kriittistä medianlukutaitoa tulisi kasvattajan tukea ja perustella lapsen ikäkauteen sopivalla tavalla. Lasten ja nuorten kanssa keskustelu on hyvä olla avointa ja perusteltua, antaen lapsen ja nuoren muodostaa mielipiteet ja näkemyksensä itse. Luonteva ja avoin keskustelu muutenkin eri ikäisten välillä on antoisaa varmasti kaikille osapuolille.

Olen jo pitkään työskennellyt nuorten kanssa, jotka ovat siinä välitilassa tai nivelvaiheessa, miksi sitä halutaankin kutsua. Eli takana on koulu, joillakin ammatillinen, joillakin lukio ja osalla peruskoulu. Tuossa vaiheessa, jos missä tulee esille se pohjatyö mikä siellä taustalla on tehty tai jäänyt tekemättä. Onko ketään keltä kysyä, neuvooko kukaan mistä kannattaa kysyä? Onko opittu ottamaan selvää tai kysymään mitä minun nyt kannattaisi tehdä?

Kyllä, moni sanoo, että koulun ja asiantuntijoidenhan nuo asiat pitäisi hoitaa. Miten haet seuraavaan opinahjoon tai miten haet työtä? Totta toinen puoli, mutta kyllä se perusta asioiden hoidolle vaan kotoa lähtee. Surullisinta on, että osalla näistä nuorista ei ole ketään, joka jeesaisi tai edes lähtisi yhdessä hakemaan neuvoja ja apua. Tai jos kärjistän niin ei edes kiinnosta. Taustalla on varmasti monenlaisia asioita, mutta silti monen kohdalla tulee esille se, että asioista ei ole kotona puhuttu. Mielestäni nuori tarvitsee aina näiden asioiden kanssa tukea sieltä kotipiiristä. En pidä ollenkaan siitä, että pienistäkin lapsista sanotaan, että ”sehän on jo niin iso”. Eikä ole. Vaikka teini änkyröi ja tietää kaikesta kaiken, niin hän tarvitsee apua vielä monissa maailman asioissa. Jos asioista on puhuttu ja välit kiukuttelevaan teiniin ovat kunnossa, niin tilanne menee ohi ja arvokkaat neuvot ovat mielessä myöhemminkin. Ja tunne ja tietoisuus siitä, että aina saa neuvon, mielipiteen sekä tukea ja apua kun tarvitsee, kantaa pitkälle, iästä huolimatta!

Rohkaisen puhumaan ja kuuntelemaan. Keskustelun tulisi olla aina vastavuoroista.

Kirjoittaja on Ohjaamo Lahdessa toimiva työllisyyden asiantuntija.