Matka unelma-ammattiin tatuointialalle

Millainen on Anun polku tatuointialalle? Mitä taitoja siihen vaaditaan ja millaista on yrittäjän arki? Tässä Divine’s Ink –tatuointistudion perustaneen Anun tarina omaan unelma-ammattiinsa.

Anu tiesi unelma-ammattinsa jo 14-vuotiaana: hän halusi palavasti tatuoijaksi. Hän piirsi jo tuolloin paljon ja seurasi mm. tatuointitaitelija Kat Von D:n uraa. Tatuointiala kiinnosti, mutta myöhemmin opinnot veivät kuitenkin ensin taidekehystyksen sekä sen jälkeen sisustuksen pariin. Opinnot eivät kuitenkaan tuntuneet omalta, vaan ajatukset vetivät takaisin tatuointien maailmaan.

Anu päätti tavoitella unelmaansa ja alkoi tekemään konkreettisia tekoja sen eteen – opiskelemaan omatoimisesti kaiken löytämänsä tiedon tatuointialasta. Mutta muutakin vaadittiin.

Oma polku alalle

Polku tatuoijaksi ei ole yksiselitteinen eikä siihen mitään valmista mallia olekaan. Alalle ei löydy valmista koulutusta Suomessa, vaan tietoa ja taitoja kerätään hyvin itsenäisesti. Käytännön taitoja kartutetaan yleensä mentori-oppipoika -periaatteella: kokeneempi tatuoija jakaa omaa osaamistaan aloittelevalle - jokaisen polku on siis hyvin uniikki. Alalle kannattaa siis luoda kontakteja samalla kun opiskelee omatoimisesti.  

Anulla kävikin onni, sillä hän sai mentorin, jolta sai käytännön oppia sekä pääsi samalla näkemään läheltä tatuointistudion arkea. Mentorilta hän sai paljon arvokasta tietoa, mutta Anu teki myös itse sinnikästä työtä samaan aikaan. Tärkeässä asemassa olivat oma aktiivisuus ja motivaatio sekä taitojen kehittäminen. –Esimerkiksi piirtämisessä kehittyy, kun vain jaksaa piirtää ja piirtää - ja piirtäminen onkin yksi tatuoijan tärkeimmistä taidoista, Anu toteaa. 

Divine’s Ink

Sen jälkeen kun Anu oli saanut kokemusta tatuointien teosta sekä opiskellut tietoa alalta, hän alkoi kartoittaa omia työllistymismahdollisuuksiaan. Aluksi hän ei kokenut, että yrittäjyys olisi hänen polkunsa. Kuitenkin suurin osa työllistyy juurikin yrittäjänä, ja niin Anukin alkoi kypsytellä ajatusta omasta tatuointistudiosta. Toiminnan aloittamiseen hän sai tietoa Ladecilta.

-Tuki ja tieto yrittäjyydestä on tärkeintä, sillä yrittäjän arjessa on paljon esimerkiksi paperiasioita, mistä on tärkeää päästä kartalle, Anu pohtii.

Tilat omalle tatuointistudiolle löytyivät sattumalta tutun kautta, joka vinkkasi sopivista tiloista Anulle. Pian tilat olivat valmiit ottamaan ensimmäiset asiakkaat vastaan ja Divine’s Ink – eli suomeksi taivaallista mustetta avasi ovensa.

Yrittäjän arki

Arki yrittäjänä ei ole aina helpointa, mutta parasta Anun mielestä on valinnanvapaus omien aikataulujen kanssa. Asiakkaat ovat löytyneet sosiaalisen median ja puskaradion kautta, uusia asiakkaita Anu ottaa joustavalla aikataululla. Uuden arjen äärellä Anu kertoo saavansa tärkeimmän tuen toiselta alan yrittäjältä. Arki ei ole vain tatuoimista, vaan työhön kuuluu myös paljon muita työtehtäviä.

Tatuoimisen ohella Anun työtehtäviin kuuluvat vahvasti asiakaspalvelu sekä suunnittelutyö: työssä kohdataan hyvinkin erilaisia ihmisiä sekä ideoidaan asiakkaan kanssa miellyttävä lopputulos. -Usein asiakkaat tulevat valmiiden kuvien kanssa, mutta vaaditaan suunnittelua ja näkymystä, että kuva saadaan aseteltua ja elämään iholla oikealla tavalla, Anu kertoo. Ergonomia on myös muistettava, kun samassa asennossa voi vierähtää monta tuntia. Myös itse työskentelyasento voi olla kummallinen, jos tatuointi on haasteellisessa paikassa.

Seuraavat suunnitelmat

Tällä hetkellä Anu on jo omassa unelma-ammatissaan. Matka on vaatinut paljon työtä, mutta on kaiken sen työn arvoinen. Anun haaveena on jossain vaiheessa laajentaa toimintaansa ja ottaa toinen tatuoija mukaan. Nyt kuitenkin Anu kuitenkin keskittyy perustyöhön: toteuttamaan persoonallisia tatuointeja yhdessä asiakkaiden kanssa.

Uudelle urapolulle käytännön kokeilun kautta

Tiia, 25v, työskentelee tällä hetkellä Monikulttuurikeskus Multi-Cultissa ohjaajana. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä tämän hetkiseen tilanteeseen. Miten polku on tuonut aikaisemmin parturi-kampaajaksi opiskelleen Tiian tähän hetkeen?

Tiian on koulutukseltaan parturi-kampaaja. Kouluaikoja muistellessaan hänellä on hyvin lämpimät muistot tuolta ajalta: käytännön työ oli mielenkiintoista ja opettajat taidokkaita. Tiia pääsi koulussa heti oikeiden hiustenleikkaustöiden pariin ja työt sujuivat mallikkaasti. Työelämään siirtyessään Tiia nautti erityisesti asiakastyöstä - oli mukava kohdata erilaisia ihmisiä hiustenleikkuun ohella. Ihmisläheinen työ jäikin mieleen.

Oman polun suunnittelua

Myöhemmin Tiian askeleet toivat hänet Ohjaamolle, kun tunne toisesta alasta nousi mieleen. Tiia työskenteli työhönvalmentajan kanssa ja yhteisten keskustelujen ja pohdintojen kautta uusi ala alkoi hahmottumaan: työ jossa saisi auttaa ihmisiä.

Ajatuksena oli hakea työkokeilupaikkaa vanhustyöstä, jotta Tiia pääsisi kokeilemaan alaa käytännössä. Vaikka Tiialla ei ollut kokemusta tai koulutusta alalle, oli hänellä kuitenkin paljon vahvuuksia ja osaamista – keskityttiinkin osaamispainotteiseen CV:seen. Entisestä parturi-kampaajan työstä ja opiskeluajoista Tiia oli saanut arvokasta asiakaspalvelu- ja kohtaamistaitoja, joita korostettiin CV:ssä. CV olikin hyödyllinen, sillä Tiialle löytyikin työkokeilupaikka vanhustyöstä, Hoiva Mehiläisestä.

Työkokeilusta varmistusta alaan

Työkokeilu avasi Tiialle uuden maailman vanhustyöstä ja hänelle konkretisoitui, mitä työ oikeasti on. Tiia vaikuttui työn tärkeydestä. Parasta työssä oli, kun sai auttaa muita - ja vaikka järjestää hemmotteluhetken asiakkaalle.  

Uuden alan valinta varmistui työkokeilun kautta, mutta samalla myös hahmottuivat omat vahvuudet ja osaaminen alalle. Työkokeilupaikalla käytyjen keskustelujen kautta hän sai palautetta työstään ja pystyi tarvittaessa kehittämään omaa työskentelyään.

Työkokeilu ponnistuslautana töihin

Työkokeilun jälkeen Tiia tapasi työhönvalmentajan ja CV päivitettiin työkokeilun pohjalta.Tiia oli saanut hyvää palautetta varsinkin rauhallisuudestaan muuttuvissa tilanteissa, mikä lisättiinkin hänen vahvuuksiinsa CV:ssä. 

Tiia työllistyi myöhemmin ohjaajaksi Multi-Cultiin. Vahvana valttikorttina työhön olivat kokemus vanhustyöstä, motivaatio ja omat vahvuudet alalle. Ohjaajan työstä Tiia kertoo, että työn suola on monipuolisuus: ohjaajan työ sisältää niin erilaisten ryhmien ohjausta, ihmisten kohtaamista kuin toiminnan suunnittelua ja toteutusta. ”On mahtavaa kun pääsee järjestämään tapahtumia, esimerkiksi lapsille. Heiltä saa suoraan palautteen, kun näkee kuinka he viihtyvät toiminnassa”.

Tiia Multi-Cultin Bob-maskotin kanssa

Haaveita ja eväitä eteenpäin

Haaveena Tiialla on päästä opiskelemaan alaa, joka liittyisi vahvasti auttamistyöhön. Kokemus alalta on varmistanut omaa polkua ja Tiia avaa, että tärkeä Ohjaamon anti oli keskustelun kautta oman polun miettiminen - ja siihen saatu tsemppaus!
 

Vapaaehtoistöihin maailmalle - Ilonan tarina ja infopaketti EVS-vaihdosta

Ilona kävi Ohjaamossa kertomassa kokemuksistaan EVS-vapaaehtoisena ulkomailla. Hän työskenteli lähes vuoden ajan mielenkiintoisessa projektissa Kroatian rannikolla, kauniissa ja aurinkoisessa Splitissä. 

Lue alta Ilonan opas kaikille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille nuorille. Jos sinua itseäsi kiinnostaa kansainväliset mahdollisuudet, saat tietoa vaihtoehdoista Ohjaamosta. 

Asenne kohdillaan – tarina oman opintopolun löytämisestä

Kävimme Ohjaamolta haastattelemassa Sebastiania, joka opiskelee tällä hetkellä tarjoilijaksi Koulutuskeskus Salpauksessa. Sebastian kertoi meille opintopolustaan, joka on saanut alkunsa Ohjaamolta.

Salpauksen harjoitusravintola Kulinaarin lounasaika on juuri alkanut. Meille esittäytyy iloisesti hymyilevä Sebastian, Koulutuskeskus Salpauksen tarjoilijaopiskelija, joka ystävällisesti ohjaa meidät pöytään istumaan.

Lounasaika on Kulinaarissa kiireinen, mutta kiire ei näy Sebastianista. Sebastian ehtii istuutumaan seuraamme ja kertomaan mielenkiintoisestä lähitulevaisuudestaan: käynnissä olevien opiskelujen lisäksi hänellä alkavat pian työt Popot –ravintolassa. Vapaa-aikanaan hän harrastaa mm. viinejä sekä kirjoittaa ravintola-alaan painottuvaa blogia. Kuulostaa ja näyttää siltä, että ravintola-ala on myös hänen elämäntyylinsä.

Uuden polun löytyminen

Sebastian on aloittanut tarjoilijan opinnot Salpauksessa tammikuussa 2018. Vaikka nyt opinto- ja urapolku näyttää selkeältä, oman alan etsiminen ja kouluttautuminen eivät ole aina ollut selvillä. Sebastian kertoo, että aikaisemmin hän opiskelikin hevosalaa. Ajatuksissa kyti kuitenkin aavistus, että jokin muu ala olisi hänelle sopivampi.

Sebastian suuntaisikin Ohjaamolle kesällä 2017, mukanaan kiinnostus tarjoilijan työstä. Ohjaamolla hän kohtasi Paulan, yhden Ohjaamon työhönvalmentajista, ja yhdessä he selvittivät koulutusmahdollisuuksia alalta. Suunnitelmissa oli lisäksi hakea työkokeilupaikkaa, jonka kautta Sebastian pääsisi vahvistamaan alan valintaa ja keräämään kokemusta. Yhdessä myös päivitettiin CV, jossa korostettiin varsinkin Sebastianin vahvuuksia.

Työkokeilussa omaa alaa varmistamassa

Sebastian onnistuikin saamaan työkokeilupaikan häntä inspiroivasta ravintolasta, El Torosta, jossa hän ehti olla 5 kuukautta ennen opintojen alkua. Hän kertoo, että työkokeilu oli antoisa alku uudelle alalle. Ennen kaikkea hän pääsi varmistamaan, että ala todellakin sopii hänelle.

Työkokeilu toi Sebastianille paljon itsevarmuutta; tähän vaikuttivat kannustava työyhteisö sekä asiakkailta saatu palaute. Oli mukava yllätys, kun ravintolan vieraskirjaan oli ilmestynyt palaute: ”kiitos työkokeilijalle hyvästä palvelusta”, vaikka tuona päivänä ei olisi jaksanut hymyillä luonnostaan. Ulosanti oli ollut kuitenkin ammatillista. 

Työkokeilun jälkeen Sebastianilla alkoivat tarjoilijan opinnot, joihin osan työkokeilusta hän sai myös hyväksiluettua. Työkokeilusta tarttui mukaan myös jotain vielä hyödyllisempää - Sebastian oli päässyt hahmottamaan omaa osaamistaan uudelle uralle. 

Haasteita ja haaveita

Opiskelun alku on ollut hyvin käytännönläheistä ja harjoitteluja on paljon. Opintojen ohessa Sebastianin haaveena on päästä kilpailemaan alalla – varsinkin drinkkien tekeminen kiinnostaa tällä hetkellä. Ravintola-alasta kiinnostuneita Sebastian rohkaisee alalle – nimittäin työtehtäviä löytyy monenlaisia ja asiakastyö on antoisaa.  

Sebastianilla on tähän mennessä kertynyt jo siis hienosti kokemusta alasta. Kokemuksen perusteella haastavinta alassa on kiire ja asiakkaiden erilaiset tarpeet: yhden kanssa tarjoilijan työ on näkymätöntä, ja toisen asiakkaan kanssa saa panostaa täysillä – työ vaatii siis tasapainottelua ja herkkyyttä huomata tilanteita.

"Sinä päivänä kaikki aukesi"

Sebastian kertoo, että Ohjaamo, työhönvalmennus ja Te-toimiston palvelut ovat olleet todella positiivinen kokemus. Keskustelu työhönvalmentajan kanssa avasi omia ajatuksia ja olikin vapauttavaa kun sai otettua askeleita eteenpäin. "Sinä päivänä kaikki aukesi", Sebastian kokoaa.

Työkokeilun kautta Sebastian kiinnostui myös fine diningistä – näin hän löysi oman juttunsa, joka näyttäytyy hyvin vahvana osana hänen elämässään. Elämäntyylistä kertoo myös se, että hän kuuluu Lahden Viiniseura Munskärna ry:hyn sekä Suomen Sommeliereihin. Sebastian myös bloggaa omasta elämästä, opiskelusta, viineistä. Sebastianin mielenkiintoisen blogin löydät osoitteesta: https://www.culinaryjourney.fi/blogi.html